”Aika on liian hidas heille jotka odottavat, liian nopea heille jotka pelkäävät, liian pitkä heille jotka surevat ja liian lyhyt heille jotka iloitsevat. Mutta heille, jotka rakastavat, aika on ikuinen.”
—Henry van Dyke
Mulle on syntymässä annettu vain yksi elämä, eikä se ole mihinkään muuttunut, vaikka vuosi vaihtui. Sen takia oon päättänyt ottaa kaiken irti tästä ainutkertaisesta mahdollisuudesta olla ihminen. Aion olla onnellinen. Tai ainakin kovasti yritän.
Aion todistaa itselleni sen, että elämä on ihanaa ja ihmeellistä. Aion iloita ja rakastaa. Aion tanssia elämän rytmissä niin, kuin kukaan ei katsoisi. Oonhan mä sentään Emmi Uusitalo ja mä tulin tänne bailaa. Ja, kun törmätään, mä toivon, että sä tanssit mun kanssa. Tanssithan?
Huolimatta siitä, että tää elämä on sama kuin eilenkin, mulle ja sulle, toivon kaikkea hyvää, sulle ja mulle. Toivon onnea ja menestystä sekä viisautta ja pelisilmää elämän aallokossa. Toivon suuntavaistoa ja rohkeutta silloinkin, kun kartta on hukassa. Toivon uskallusta olla onnellinen silloinkin, kun se on todella, todella, vaikeaa.
Iloitkaamme.
Rakastakaamme.
Eläkäämme.
Nauttikaamme.
Ja, jos siltä tuntuu niin kärsikäämme, sillä sekin on sitä kuuluisaa elämää.
Olkoon vuosi 2019 meille kaikille suotuisa. Tai oikeastaan, olkaamme suotuisia vuodelle 2019, jotta se jaksaa myötäelää kanssamme, loppuunsa saakka!
